Ratkaisu huurtumisongelmaan

Netistä löysin muitakin kohtalotovereita, joilla SBIG ST-8300M-kameran lasi huurtuu. Onneksi SBIG oli kehittänyt ongelmaan ratkaisun, joka löytyy täältä. Lähetin sähköpostia Ian King Imaging:iin, josta olin ostanut kameran ja pian sainkin postissa huurrelämmittimen.Varmakätinen työkaverini juotti johdot paikalleen; minulle jäi vain kameran kotelon avaus/kasaus ja lämmittimen liimaus. Tältä näyttää ST-8300M:n sisällä:

Testini osoittivat, että lämmitin toimii! Koko yö jäähdytin täysillä +10C:ssä 100% kosteudessa kennon lämpötilan ollessa -20C ei aiheuttanut pienintäkään huurtumista.

Havantoterassin runko

Seuraavaksi aloitin havaintoterassin teon tolpan ympärille. Aloitin kaivamalla pintamaat pois saveen asti, joka löytyi jo 10-15cm syvyydeltä. Laitoin merkkikepit tulevien tolppien keskipisteisiin. Tavoitteena oli 240cm X 240cm terassi, jonka tolpat olisivat 210cm X 210cm alueella.

Kuoppien syvyyden määritin siten, että muutaman sentin sorakerroksen jälkeen tolppien pohjalaatat olisivat samassa korossa.

Kaksi tolppaa kuudesta laitoin samalla betonilaatalle kuin millä kaukoputken tolppa jo oli. Niinpä minun täytyi katkaista laatta piikkauskoneella ja harjateräkset kulmahiomakoneella värähtelyjen siirtymisen estämiseksi. Terassilla kävely ei saa tärisyttää kaukoputkea.

 

Täytimme kevytsoralla kuopat samaan korkoon. Olisi ehkä ollut järkevämpää laittaa alle sepeliä, joka ei liiku niin helposti, mutta laiskuus ja kätevyys veivät voiton.

Pilariharkkojen alle laitoin 50cmx50cm betonilaatat, joiden keskelle upotin 8mm harjateräkset vahvistamaan pilariharkkojen valua. Tällaiset "tassut" ovat osoittautuneet jämäkäksi valinnaksi.

  

Terassin kohdalla on loivaa rinnettä. Tämän takia alimpiin tolppiin täytyi laittaa 2 laattaa päällekkäin. Harjateräksen vasaroin alla olevaan  50cm X 50cm laattaan ja laitoin päälle 40cm X 40cm laatan, johon porasin isomman 10mm reiän eli pujotin ylemmän laatan samaan "vartaaseen". Näin laatat eivät pääse liikkumaan toistensa suhteen.

Alimpina juoksuina käytin molemmilla reunoilla kahta vierekkäistä 50x125mm lankkua (eli alaparrut olivat 100x125mm), jotka sidoin toisiinsa valukengillä. Laitoin pilariharkot paikalleen ja mittailin juoksujen korot.

 

Sopivilla palikoilla sain alajuoksut vaateriin ja laitoin ne talteen valua varten.Valaessani harkot täyteen betonia otin parrut pois ja laitoin ne sitten takaisin palikoiden kanssa. Otin myös mittoja parrujen välimatkoista ja ristimitoista.

 

Valun jälkeen runko näytti tältä. Jatkoin terassin kasausta parin päivän päästä, jolloin betoni oli jo riittävän kovaa.

  

Betonitolpan valu

Päätin lähteä kokeilemaan onneani tolpan alustan suhteen. Kuten mainitsin aiemmin, lähdin tekemään tolppaa n. 10-15cm paksulle betonilaatalle, joka oli ollut tiiligrillin pohjana. Tämä on vastoin kaikkia ihanteita, myös omiani; tolppahan pitäisi aloittaa syvältä maan sisältä routaongelmien välttämiseksi. Päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun a) laiskuuttani ja b) siksi, että laatta oli 15 vuodessa "löytänyt paikkansa" eli se oli erittäin jämäkän tuntuinen enkä ollut huomannut sen liikkuvan keväisin. Ajattelin, että voin myöhemmin lastata vielä laatalle painoa lisävakauden löytämiseksi.

Sahattuani valuputkelle kannen, minulle jäi levynpala, jossa oli sopivan kokoinen reikä (valuputken halkaisijainen). Tästä sain oivan tuen putkelle.

Valuputken tukeminen oli välttämätöntä, jotta se olisi pysynyt paikallaan ja suorassa, kun laitoin betonia sisään. Tässä kuvassa näkyy kyhäämäni tuenta:

Vahvistin tolpan kolmella 8mm harjateräksellä, jotka iskin syvälle betonilaattaan

Täytettyäni putken betonilla ja vatkattuani sitä aikani harjateräksellä, asensimme poikani kanssa kannen perusputteineen paikalleen samalla sitä hytkyttäen, jotta betoni asettuisi hyvin pulttien ympärille. Kannen suuntaus oli määritetty ja merkitty jo aiemmin kompassin kanssa, jotta terästolppa olisi mahdollisimman hyvin pohjois-eteläsuunnassa.

Lopuksi vielä tarkistettiin suoruus - passissa on!

 

Parin päivän kuluttua tuet irroitettiin ja valuputki revittiin pois (putki oli todella pehmeä sateessa, sehän on pahvia). Lopputuloksena saatiin puolen metrin betonitolppa (halkaisija 25 cm), jossa pultit ovat juuri oikeilla kohdilla.

Uuden havaintopaikan rakentaminen alkaa

Kaudelle 2010-2011 puhalsivat uudet tuulet havaintopaikan suhteen. Keittiön kuisti tuli vapauttaa muuhun käyttöön myös talven ajaksi. Aloin rakentaa uutta havaintopaikkaa takapihan puolelle, jossa sijaitsee vanhan tiiligrillin pohja.

Ensimmäinen tehtävä oli valaa sopivan korkea betonitolppa betonialustalle. Päädyin tekemään sen Bilteman valuputken avulla. Valitsin 50cm:n korkeuden testailtuani eri vaihtoehtoja.

Valuputki

Betonitolppaan piti valaa pultit, joihin saisin terästolppani kiinni. Sopivat hiiliteräksiset peruspultit löytyivät myös Biltemasta. Varmistaakseni pulttien oikean paikoituksen ja suoruuden tein filmivanerista kannen valuputkea varten.

Valuputken kansi

 Käytin pultinreikien keskipisteiden määrityksessä terästolppaa. Kiinnitin peruspultit kanteen molemmin puolin muttereilla ja aluslevyillä. Valun puoleiset mutterit jäivät valussa betonin sisään. Näin varmistin, että pultit ovat juuri oikeilla kohdilla ja suorassa.

Pulttien paikoituskansi

Tuleva havaintopaikka näytti tältä syyskuun puolessä välissä 2010. Tolpat ovat päällekkäin ja EQ6 Pro-jalusta Scopos-seurantaputkella varustettuna testimielessä suunnitellulla paikalla. Näyttää toimivalta, mutta keskeneräiseltä.

Huurretta kameran CCD-kammion suojalasissa

Alkysyksystä ihmettelin, miksi noin puoli tuntia kuvattuani kuvien kontrasti alkoi heikentyä. Otin kameran irti ja huomasin, että CCD-kammion suojalasille kertyi kosteutta. En aluksi tiennyt, kummalla puolella se on, mutta alla oleva kuva paljasti sen olevan ulkopuolella - onneksi!

Syynä kosteuden kertymiseen oli se, että suojalasi kylmenee liikaa. Tämän kameran CCD-kenno on jäähdytetty eli +10C:n kelillä kennon lämpötila voi olla -20C. Kostealla kelillä kylmälle lasille alkaa tiivistyä ilmasta kosteutta.

Huurretta CCD-kammion lasilla

NGC 6888 sirppisumu

Tämä kauden avaus tapahtui syyskuun puolessa välissä vaatimattomalla 4x10min Ha-valotuksella. Ei darkkeja, biaksia eikä flattejä, pelkkä pinoaminen + photaria. Valotin enemmänkin, mutta SBIG ST-8300M:n CCD-kammion ikkuna huurtui parin kuvan jälkeen (kameraan ei oltu vielä silloin asennettu huurrelämmitintä). Olen lukenut, että muillakin on samaa ongelmaa, kun ilman kosteus on korkealla (täällä oli 100% kosteus 9 asteen lämpötilassa ja jäähdytin kennon -20C:een). Odottelen ikkunanlämmitintä, joka on tulossa Ian Kingiltä heti, kun hän saa sellaisia. SBIG on tunnustanut ongelman ja antaa lämmittimen ilmaiseksi kaikille, jotka pyytävät sellaista (http://www.sbig.com/pdffiles/8300Heater.pdf). Tässä kuvassa kirkkaimpien tähtien ympärillä on halo, koska filtterikin huurtui.

NGC6888

Johtohässäkkä kuriin!

Tähtikuvauksessa tarvitaan jos jonkinlaista laitetta ja kaapelia. Lopputulos muistuttaa sekalaista spagettihässäkkää, jossa kaikki ovat solmussa kaikkien kanssa. Miettiessäni sopivan kompaktia ja siirrettävää tapaa johtojen järjestelemiseksi siten, että kaikki merkkilamput olisivat nähtävissä, päädyin Clas Ohlsonille. Sieltä löysin läpinäkyvän muovilaatikon. Asensin kaikki laitteet laatikon pohjalle käyttäen tarranauhaa.

Tarranauha pitää laitteet paikallaan vaikka pystyasennossa.

Tarranauha avulla sain monen muotoiset ja -kokoiset laitteet siistiin riviin. Laitteita oli yllättävän monta, kun niiden paikkoja alkoi suunnitella:

• Virtalähde 230AC => 12VDC
• 12V jakorasia
• DC-DC muunnin 12V => 5V (USB-hubin virtalähde)
• 7-porttinen USB hub
• GPS-mokkula (USB)
• USB to serial-muunnin x 2
• Seletek Armadillo tarkentimen ohjausyksikkö
• Paljon välijohtoja ja jalustalle + kameroille ja suodinpyörälle menevät johdot

Vaihtelin välijohtoja lyhempiin ja käytin paljon nippusiteitä. Lopputuloksena minulla on laitekotelo, jonka sisään menee vain yksi USB-johto ja yksi verkkovirtajohto ja ulos tulee kaapelinippu, joka vie jalustalle ja kameroille virran ja datan. Kannessa on vain kaksi pientä lovea, joten laitteiden tuottama lämpö kykenee pitämään sisätilan kuivana.

Kannen altakin laitteisiin on hyvä näkyvyys.

 Sisään menevään USB-johtoon voin liittää esim. 5 metrin aktiivijatkokaapelin tietokonetta varten. Kaikki johdot on haaroitettu sopivan mittaisiksi jalustan päässä. Kaapelinippu on helppo ripustaa ja ottaa pois, jos vaikka innostuisin matkailemaan kuvaussettini kanssa.

Vanha havaintopaikka: keittiön kuisti

Kertauksen vuoksi kuvasarjan talven 2009-2010 havaintosuojastani, joka sai ulkomuotonsa ja materiaalinsa takia lempinimen Astrohuussi. Tästä pienestä animaatiosta (klikkaa kuvaa!) käy selville havaintosuojan toimintaperiaate. Yksinkertainen on kaunista (ainakin minun silmissäni :)

Tähtikuvaussession pääsi aloittamaan avaamalla oven, liuttamalla "huussin" syrjään, kytkemällä piuhat tietokoneeseen, laittamalla softat käyntiin. Lopuksi vielä hallaharsolla tietokone suojattiin pakkaselta. Koko toimitukseen meni noin 5 minuuttia eli pienempääkin pilvenrakoa kannatti kytätä.